Heh :)

Eilen eli sunnuntaina 11.11. olin tallilla. Retu oli aika kova kädelle, ja yritin saada sen pois roikkumasta ohjassa. Kenttä oli täysin p*skassa kunnossa. Ura ja toinen puoli kentästä oli kokonaan pelkkää muta velliä. Sen lisäksi se oli hieman liukastakin. Luulempa siis, että Retu ei oikein pystynyt liikkumaan normaalisti sillä pohjalla ja painoi siksi kädelle. Näin me ainakin yhden kaverin kanssa tuumailtiin. En viitsinyt ratsastaa kauaa. En edes laukannu, koska olisi ollut niin pieni tila laukata, jos ei halunnut mennä mutavelliin laukkaamaan.

Tänään mulla oli ratsastustunti. Se oli kiva tunti kieltämättä. En oikein osaa selittää miten tehtiin, mutta lähinnä tehtiin täyskaartoja. Muut taivutti täyskaarron ensimmäisen puolikkaan, mutta mun piti tehdä siihen avotaivutus ja avon jälkeen pohkeenväistö takaisin uralle. Tätä tehtiin siis käynnissä.
Ravissa menimme ensin vasemmassa kierroksessa. Ensin käännyttiin pituushalkaisijalle ja siitä melkein heti pieni voltti vasemmalle ja voltin jälkeen raviväistö oikealle. Väistön jälkeen heti nousi laukka. Toiseen suuntaan raviväistö ei meinannut onnistua, joten treenaan sitä varmasti paljon tällä viikolla. Laukat meni hienosti. Sain pari kertaa laukata ihan ympäri kenttää, niin ettei kukaan ollut uralla tai edes keskellä kenttää. Jonttu antoi mullle ohjeita ja yritän muistaa ne vielä huomennakin. Loppu ravit meni hienosti, kunhan muistin itse pitää vatsalihaksilla. Retu ravasi nätein pitkin askelin ja kantoi itseään hienosti. Olin tyytyväinen.

Huomenna olis sitte parin tytön vuokrauspäivä, joten huomennakaan ei tallilla tarvitse olla yksin. On mukavaa, että kolme kertaa viikossa (+ mahdollinen ratsastustunti) tallillla on muitakin kuin minä. Vaikka onhan sekin mukavaa, kun on omaa rauhaa, eikä tarvitse kiirehtiä minnekkään. Ja kenttä on tyhjänä! Meillä on niin pieni kenttä, että huhhuh. Sinne sitten kolme ponia/hevosta säätämään jotain ihan omaa. Siinä pitää kavereitten kanssa jo sopia mitä tehdään. Tosin ei se minua haittaa, että kentällä on monta ratsukkoa kerrallaan. Paitsi jos kaikki ratsastavat itsenäisesti ja joku säätä jotakin aivan omaa, niin se ei ole mukavaa. On kuitenkin mukava saada vähän juttukaveria tallille. Meidän tallikin on niin pieni, ettei siellä paljoa ihmisiä näekkään.

Vitsi mä palan halusta päästä hyppäämään! En oo sitte hypännny ku viimeksi joksu yli kuukausi sitten! Ei nyt vaan ole sattunut päivää jolloin ois ollu aikaa niin paljon, että ois itte esteet rakentanu ja välillä pystyny laskeutumaan selästä nostaakseen puomin ylös. Muutenki tykkään nyt aika paljon työstää Retun  kanssa tuota koulupuolta. En tiedä miksi, mutta luultavasti siksi koska Retu on ruvennut menemään hyvvin ja haluaisin, että se menisi melkein aina hyvin. Tai ettei tulisi mitään sellaista että jossain vaiheessa hypätään tosi paljon ja se unohtuu, miten mennään hyvin. Mulla voiskin unohtua se ihan totaalisesti. Kun oli kesällä leirillä, niin leirin jälkeen en osannut enää keventää! Käynnissä istuminenkin tuntui tuskalta. Leirillä oli ollut niin erilainen opetus kuin täälä kotona, joten olin unohtanut koti asiat täysin.

 Tänään tapahtui se suuri päivä, jolloin mä alotin ensimmäistä kertaa elämässäni rehellisen karkkilakon!
Laitoin siis faceen julkaisun että oon karkkilakossa niin monta päivää kun tästä tykätään!. No kävi sitten niin että tänään aamulla kuntarkistin, niin tykkääjiä oli tasasn 18! Elikkäs kolmen viikon karkkilakko! :D Karkkilakkoni loppuu samana päivänä, kun äiti ja iskä lähtevät Thaimaaseen kolmeksi viikoksi.

Mä olisin lähtenyt myös Thaimaaseen, mutta tarina menee näin:

" Keväällä äiti kysyi multa: "Haluatko sä lähteä Thaimaaseen?" Mä vastasin, että en. Mun veljenikään ei halunnut lähteä, joten päätettiin että "lapset" ei lähde tänä vuonna Thaimaaseen. Veljelläni syynä oli koulu. Lukiosta kun ei noin vaan olla pois. Varsinkaan kun Allulla on lumilautailu valmennus, joka maksaa.
 Ennen äitin kysymystä, olin saanut kuula Retun myynnistä. Silloin mä olin päättänyt, etten voi lähteä Thaimaaseen koska... Mulla on silloin oma hevonen. 
 Ja arvatkaapas mitä! Mun päätös piti peränsä! Ja mä olen siitä iloinen!"

Tähän loppuun laitan piristeeksi pari kuvaa kesältä.

Meidän ensimmäinen maasto yhdessä :)

Mulla meni vähän kovaa kun oltiin Emmin kanssa tallilla :DD

Aurinko paistaa ja pollella on korvat hörössä :) Ehkä se tietää mukavia ratsastushetkiä. Tosin tuolloin tuli monta kieltoa esteille Cx