Nyt mä en ole hyvällä tuulella.

Mä en tiedä miten kirjottaisin tän.. Mut nyt aion purkaa mun tunteet tänne.mua ärsyttää kun oon vähän lihava. Siis tätä olen kuullut mm. Koulun terveydenhoitajalta, liikunnanopettajalta ja koulussani olevilta oppilailta. Äitini on yrittänyt lohduttaa sanomalla " et sä oo läski, sähän oot ihan ylihoikka " tai "älä höpötä, kumpa mä olisin noin hoikka". Mutta se ei ole auttanut. Ensinnäkin. Olen viittävaille normaali painoinen. Toiseksi. Kaikki vaatteet näyttävät kamalilta päälläni. Komannneksi. En ole mikään anorektikko. Oikeasti! Viimeinen tippa oli se kun liikuntatunnilla opettajani sanoi minulle " kyllä sä jaksat! Vai ootko liian lihava?! " muut noivat minulle että halusin vain kuulla sen niin. Mutta paras ystäväni oli siinä vieressä ja kuuli kaiken. Aivan samalla tavalla kuin minäkin. Okei. Mulla on ollut 3. luokalta lähtien hieman ongelmia painoni kanssa. Koulussa mua on sanottu lihapullaksi joka mahtuu juuri ja juuri ovesta. Kun olin 5 . luokalla , tallilla yksi tyttö sanoi ystävälleen osoittaen minua : " kato! Toi on se läski kestä kerroin, mieti nyt se käyttää rintsikoita jo 5. Luokal! Kui nolo!" . No en piitannut siitä, mutta kun menin yläasteelle, yksi vanha ystäväni alkoi haukkumaan minua. Kaverit rupesivat syrjimään minua, koska eivät tykänneet siitä että heitä osoiteltiin, kun he olivat minun seurassani. Löysin kuitenkin yhden hyvän kaverin. Ja hänen kauttaan lisää ystäviä. Kolme kuukautta kiusaaminen oli poissa ja meillä oli ihan sairaan hauskaa parhaan ystäväni kanssa. Olin vihdoin onnellinen. Viime helmikuu otti koville. Ystäväni kertoi kaksi päivää ennen kuin he muuttivat, ettei me enään varmaan nähdä. Se mursi minut. Koko kevään ikävöin häntä ja olin taas paljon yksin. Olin aina koulussa yksin. Jouduin tunneilla istumaan yksin kun muut istuivat ystäviensä kanssa. Lopulta aloimme ystävystyä erään vanhan ja nykyisen luokkallaiseni kanssa. Meistä tuli kuin parhaat ystävät. Tässä syksyllä kävi kuitenkin ilmi, että hän halusi olla ystäväni vain, koska hän halusi ratsastaa hevosellani. Hän vain koko ajan kyseli millon voisi tulla ratsastamaan minun hevosella. Oli kyllä toinenkin kaveri jonka kanssa olin useasti kesälomalla. Tosin hänkin halusi vain ratsastaa hevosellani. Minäkielsin sen ja pyysin kuitenkin häntä pysymään ystävänäni, mutta oikeasti hän oli kiinnostunut vain hevosestani. Oli myös yksi kaveri talliltamme. Kävimmemiltei joka päivä yhdessä maastossa. Mutta kun kerran kieltäydyin maasto retkestä, koska oli niin pimeää, hän vissiin suuttui minulle. En ole häntä tallilla moneen kuukauteen. Sentään hänen sisarensa käy hoitamassa heidän ylläpitohevosta. Kkuitenkin kaiken tämänaikana minulla on ollut yksi kaveri. Emilia. Emilia on ollut ystäväni nyt noin puoli vuotta, oikeastaan olemme parhaita kavereita. Olemme aivan erilaiset persoonat. Hän tykkää mangasta ja koirista. Ja minä tykkään neulomisesta ja hevosista. On niitä muitakin erilaisuuksia, kuten koulussa. Hän ri tykkää matikasta ollenkaan, minä taas melkein rakastan matikkaa, koska se on niin helppoa! Tosin Emilia on lähinnä pelkästään koulukaveri, koska minä olen melkein koko ajan tallilla ja hän taas on aina kotona. Muutenkin asumme n. 8 km päässä toisistamme ja olemme molemmat yhtä laiskoja kävelemään tai yleensäkin kulkemaan niitä matkoja. Toivon kuitenkin että meidän ystävyys säilyy pitkään.